Yleinen pappeus

Yleinen pappeus

Pappeus on hyvin vanha asia. Raamattu puhuu Egyptin papeista Israelin kansan ollessa siellä orjina. Kansan vaeltaessa autiomaassa Mooses asetti virkaansa papit. Pappeus jatkui luvatussa Kanaanin maassa.
Uuden Testamentin aikana oli papisto toiminnassa. Jeesus lähetti kutsumiaan opetuslapsia papillisiin tehtäviin, ja Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen sekä miehet että naiset olivat Hänen ylösnousemuksensa
todistajia ja viestinviejiä. Nyt Kristus itse on oikea ylimmäinen pappi.
Uuden Testamentin seurakunnassa on eri virkoja ja tehtäviä, mutta siinä on myös yleinen pappeus. ”Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennuksesi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä
uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden”, Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on
pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa, 1Piet.2:5,9. Myös Ilmestyskirja kertoo Jumalan ja Kristuksen papeista, joita ovat kaikki Jeesukseen Kristukseen uskovat.
”Uskonpuhdistuksessa totuus yleisestä pappeudesta tuli koko kristillistä ajattelua määrääväksi. Se sai uudistusmieliset vastustamaan katolista käsitystä, jonka mukaan erityinen papisto suorittaa uhripalvelusta messussa toimien siten
välittäjänä. Evankelinen oppi tähdentää, että Kristuksen uhri tekee täydelliseksi kertakaikkisena suorituksena. Uuden liiton seurakunnassa ei ole välittäjän tointa, mutta sen sijaan henkilökohtaisia armolahjoja eri tehtäviä varten.
Siksi ei voida puhua yksityisten voimasta ja vallasta, vaan huolenpito ja palvelu kuuluu kaikille.” Iso Raamatun Tietosanakirja.

 

takaisin seurakunta sivulle